Ihmeen nopeasti tuli tämä toinen osa. No onhan tänään vielä loma. Miksihän kaikki päätökset tehdään ruokapöydässä? Kuvia 40 kpl.

Jätetäänpäs Thompsonit "keskustelemaan" ja lähdetään toisen kauppiasperheen, Hamiltonien taloon.

Hamiltonien perheeseen kuuluvat John, Lisa ja Rose. Ja sitten heillä on vielä kissa, Luka.

John ja Lisa rakastavat lastaan, vaikka eivät voi antaa hänelle kaikkea mitä haluaisivat.

"Kulta, nyt pitää avata kauppa", Lisa sanoi. John hätkähti. Hän ei ollut kuullut vaimonsa tuloa. "Tulen pian."

"Taasko sinä katselet taivaisiin mietiskellen?" "En enää", John vastasi ylös nousten. John lähti avaamaan kaupan ovia ja Lisa palasi ompelustensa pariin.

"Tämä pitää saada valmiiksi tänään", Lisa ajatteli sovittaessaan pukua nukelle, "paronitar odottaa sitä huomiseksi."

Entäs Rose sitten? Mihin hän ehti livistää? Tuollahan hän näyttää olevan.

"Kiva kissa", Rose sanoi ja nappasi Lukan rutistukseensa. Varo, ettei Luka kuristu, Rose. Kohta Rose jättikin Lukan rauhaan ja lähti leikkimään. Rose oli juuri oppinut puhumaan jotenkuten ymmärrettävästi, ja tiedätte mitä se merkitsee.

Johnilla ja Lisalla on siis ompelimo ja tietenkin Lisa on se, joka ompelee suurimman osan tavaroista, vaikka kyllä Johnkin on välillä apuna. Hänellä ei vain aina onnistu.

Lisa huomasi, että Rose oli konttaamassa pihalle. Lisa nousi äkkiä ja nappasi Rosen syliinsä.

"Äläs nyt pikkuneiti lähde minnekään. Etkös näe, että siellä tuulee kovasti", Lisa puheli lapselle. "Mää haluun ulot", Rose mankui. "Ei onnistu", Lisa sanoi ja kantoi hänet takaisin lastenhuoneeseen, "en jaksa, enkä ehdi kuurata sua nyt."

Lisa lähti jatkamaan työtään ja Rose jäi istumaan keskelle huonetta. "Mää en tee mitään, mä istun vaa", Rose sanoi, mutta eihän Lisa enää kuullut häntä. Rose ei jaksanut kauaa istua paikallaan ja lähti etsimään Lukaa.

John oli saanut hyvin kaupaksi tavaroita, joten hän päätti sulkea kaupan vähän aikaisemmin kuin tavallisesti.

Kun hän oli menossa sisälle, hän huomasi Rosen konttaamassa ovesta ulos. "Minnes pikkuneiti on menossa?" John kysyi ja heitti Rosen korkealle ilmaan.

Rose nauroi, kun hän lensi korkealle ilmaan. Vielä enemmän hän nauroi, kun laskeutui isänsä syliin lentomatkan jälkeen. Rose piti hyvin paljon isästään.

Nämä kaksi tulivat hyvin toimeen ja viettivät paljon aikaa keskenään. John yritti opettaa Rosea kävelemään, mutta Rose kupsahti koko ajan nurin.

"Hyvää yötä kulta pieni", John sanoi ja peitteli Rosen sänkyyn. Hän meni olohuoneeseen ja törmäsi siellä Lisaan.

Lisa oli juuri lopettamassa töitään, ja keräsi tavaroita kasaan. John käveli Lisan luo ja halasi tätä. "Hei, saitkos tehtyä tänään paljon?" hän kysyi. "Sain minä aika paljon", Lisa vastasi hymyillen.

Lisa alkoi laittaa ruokaa ja John kävi sillä aikaa siivoamassa kaupan ja laskemassa kassan.

"Kulta, olen miettinyt että minä voisin alkaa myymään kaupassa asujen lisäksi myös leluja lapsille", John kertoi ajatuksensa Lisalle. "Kyllä se minulle sopii", Lisa vastasi.

Molemmat tunsivat itsensä väsyneiksi ja päättivät mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. "Etkö aio korjata astioita pöydästä?" John kysyi Lisalta. "En jaksa nyt, kyllä ne pärjäävät aamuun asti", Lisa vastasi haukotellen.

Mutta kun he pääsivät sänkyyn, Lisa olikin pirteä. "Kulta minä haluaisin itselleni toisen lapsen", hän sanoi Johnille. "Todellako?" John vastasi kaataen Lisan sänkyyn.

Aamu sarasti ja Lisa heräsi säpsähtäen. Hän kuuli huutoa lastenhuoneesta. Hän nousi ylös ja lähti sinne.

Rosehan se siellä huusi. "Äiti-ii, päättä minut poit täältä!" Lisa nosti Rosen kehdosta ja laski hänet lattialle.

Lisa lähti laittamaan aamiaista, eikä huomannut, että Rose meni ulos ovesta. "Luka, mittä tinä olet?" Hän löysikin Lukan puun alta ja kaappasi kiinni kissan hännästä. Kissa sähähti ja raapaisi Rosea.

"Hmm.. Missähän se Rose on?" Lisa kysyi ääneen, kun oli juuri saanut ruoan valmiiksi. Hän kuuli huutoa ulkoa ja oli tiputtaa lautasen maahan, kun lähti juoksemaan ulos.

Hän löysi Rosen ulkoa itkemässä ja nosti hänet syliinsä. "Rose-kulta mikä hätänä?" hän kysyi huolestuneena. Hän näki, että Rose piti käsiään kasvoillaan ja nosti ne pois tieltä.

"Voi ei", hän kuiskasi ja lähti juoksemaan sisälle. "John äkkiä tänne!", hän huusi. John makasi sängyssä ja ei olisi jaksanut nousta. "Mikä hätänä?" hän kysyi. "Rose." Lisan ei tarvinnut sanoa muuta, kun John oli jo jalkeilla ja olohuoneessa.

John kaappasi Rosen syliinsä ja katsoi häntä. Hän näki Rosen kasvoissa naarmuja, joista lähes virtasi veri. "Tuo äkkiä vettä ja nahkaa", hän sanoi Lisalle, joka lähti pikaisesti hakemaan tarvittavia tavaroita.

Kohta veri saatiinkin kuivumaan, ja molemmat huokaisivat kuuluvasti. "Olipa onni", he sanoivat. Rose oli aivan uupunut ja nukahti Johnin syliin.

Hänet kannettiin sänkyyn, ja kohta Lisa huomasi, että oli jo puolipäivä. "Minun tuskin kannattaa enää aukaista kauppaa", John sanoi ja naurahti.

Lisa muisti ruoan, jonka oli saanut valmiiksi ennen tapausta. Hän meni katsomaan, mutta huomasi, että se oli syömäkelvotonta. Hän heitti sen vaivihkaa pois ja alkoi laittamaan lounasta.

John oli hoitamassa puutarhaa, kun kuuli takaansa äänen: "Eikö kauppanne olekaan auki tänään?" John tunnisti äänen, eikä olisi halunnut kääntyä ympäri, mutta oli epäkohteliasta olla selin kuningattarelle.

"Öh.. ei, ei tänään, Teidän Korkeutenne." "Ah, hyvä on, tulen sitten joskus toiste", Aurelia sanoi ja oli jo lähtemässä, kun kääntyi vielä ympäri.

"Tunnenko minä teidät jostain?" hän kysyi Johnilta. "Ette", hän vastasi töykeästi. "...Teidän Korkeutenne", hän lisäsi, kun huomasi virheensä.

"Minusta tuntuu, että olen nähnyt teidät muuallakin. Ai, mutta nythän minä muistankin. Tehän olette minun pikkuserkk.." "Ssh, pyydän, älkää sanoko enempää", John sanoi vilkuillen ympärilleen. Onneksi kukaan ei ollut kuullut.

"Hyvä on, mutta miksi te asutte täällä?" "Minun isäni ei suostunut siihen, että nain omaa säätyäni alempana olevan henkilön ja sanoi, ettei ole enää missään tekemisissä minun kanssani. Mutta, olkaa kiltti, älkääkä kertoko tästä kellekään, me olemme onnellisia näin."

"Hyvä on, en kerro teistä kenellekään." Kuningatar lähti ja John palasi sisälle.

"Missä viivyit? Ehdin jo syödäkin", Lisa kysyi. "Tapasin kuningattaren", John vastasi hiljaa. "Voi ei, ei kai hän..?" "Kyllä hän tunnisti minut. Mutta hän lupasi olla kertomatta kellekään." "Hyvä niin", Lisa huokaisi.

--------------------

Että tällainen osa. En ehdi ihan heti tehdä uusia osia, joten... olkaa kärsivällisiä.^^