Minulla oli hirveä kiire ja koko ajan hommia, kun tein tätä osaa, mutta here you are. Ja hyvää (myöhästynyttä) joulua kaikille!^_^ *tonttulakki päähän* Kuvia 45 kpl.

Kun nyt olemme jo vierailleet naapuruston kuninkaallisten ja aatelisten taloissa niin on aika siirtyä ns. alempiin säätyihin.

Tässä talossa asustavat Dick ja Bessie Thompson sekä heidän tyttärensä Harriet.

Harriet oli heidän "pikku työmyyränsä". Dick oli keksinyt tämän kutsumanimen, kun huomasi että tyttö oli avulias ja nopea toimissaan.

Dick vietti päivänsä työskennellen kauppaa pitämässä. Iltaisin hän valoi savesta täydennystä hyllyilleen.

Tämä ei kuitenkaan haitannut Bessietä sillä hän yleensä oli innolla mukana miehensä kaupassa.

Harriet taas viihtyi pienellä kasvimaalla talon vieressä. Siellä hän saattoi olla omissa ajatuksissaan ja hoitaa vain rakkaita kasvejaan.

"Äiti, miksi minulla on mustat hiukset, kun sinulla ja isällä on vaaleat hiukset?" Harriet kyseli eräänä iltana äidiltään.

"Minun äidilläni oli aikoinaan mustat hiukset", Bessie valehteli lapselleen. Harriet tyytyi tähän vastaukseen ja lähti kitkemään kasvimaata.

Oikeasti Bessie ei vain voinut kertoa totuutta...

Ilta saapui ja Dick sai työnsä päätökseen.

Sisällä Bessie odottelikin jo miestään valmiin ruoan kanssa.

"Missäs se Harriet oikein on?" Dick kysyi.

"Kasvimaalla, missäs muualla", Bessie vastasi huoahtaen,"tällä menolla tyttö ei opi mitään."

Pian Harriet saapuikin pöytään.

"Miten kasvisi voivat tänään, Harriet-pieni?" Bessie kysyi häneltä.

"Ainahan ne hyvin voivat", Harriet vastasi kummastuneena. Ei häneltä yleensä tuollaisia kyselty. Dick ja Bessie vilkaisivat toisiaan.

"Olemme tässä isäs kans miettineet, että sinun pitäisi auttaa minua myös täällä sisähommissa. Sinun olisi aika alkaa opetella naiseksi tulemista. Olethan kohta naimaikäinen."

Harrietin suu loksahti auki:"Mu-mutta äiti, enhän minä... tai siis ethän sinä voi..."

"Kyllä minä voin. Ja turha yrittää väittää vastaan nuori neiti. Asia on päätetty."

Harrietin ruoka jäi kesken, kun hän lähti huoneesta. "Olimmekohan me liian ankaria?" Dick kysyi vaimoltaan.

"Emme, meidän pitää kouluttaa häntä", Bessie vastasi päättäväinen ilme kasvoillaan.

Juostessaan ulos itkien Harriet paiskasi oven kiinni mennessään.

Hän juoksi kasvimaalle ja purskahti itkuun. "Ei, ei, ei! En minä voi jättää teitä, rakkaat ystäväni", hän sanoi nyyhkyttäen kasveilleen.

Yö oli jo pitkällä, kun Harriet viimein väsyi itkemiseen ja kuukahti maahan uupumuksesta.

Dick näki hänet ikkunasta ja kantoi hänet sänkyyn nukkumaan.

"Mitähän tuostakin tytöstä tulee?" Bessie huokaisi katsahtaen nukkuvaan tyttöön.

"Kyllä hänestä kasvaa vielä hieno nainen", Dick sanoi vaimolleen rohkaisuksi.

"Enpä tiedä", Bessie huokaisi epäillen itsekseen.

...

Päivät kuluivat ja Harrietin syntymäpäivä koitti.

Samalla Bessien maha kasvoi. "Oih, saan lapsen", hän huudahti ilahtuneena.

"Onhan teillä jo minut", Harriet sanoi. Bessie vilkaisi vanhentunutta tytärtään.

"Kyllä, kyllä", hän mumisi punastuen.

Harriet vilkaisi äitiään, ja lähti jatkamaan saven valamista. Dick oli opettanut tytärtään tähän taitoon.

Harriet työskenteli pajassa kaupan takahuoneessa, kun vaipui ajatuksiinsa.

"Voi kunpa pääsisin hoitamaan kasveja", hän mietiskeli itsekseen.

Ovi narahti, kun hän hiipi ulos.

Hän juoksi kasvimaalle, mutta ei nähnytkään sitä mitä oli odottanut.

"Ei... ei!" hän huusi mielessään. Harriet katsoi järkyttyneenä kasvimaata, joka nyt oli villiintynyt ja hyönteisten valtaama.

Hän lysähti maahan polvilleen ja itki. Hän itki siinä aikansa, kunnes päätti lähteä takaisin sisälle.

Hän yritti hiipiä sisälle niin hiljaa, ettei olisi herättänyt vanhempiaan.

Yritys hyvä kymmenen. "Missäs sinä olit, nuori neiti?" hänen äitinsä kysyi.

"Tuolla pihallahan minä." "Olit taas kasvimaalla, vai mitä?" Harriet vaikeni. Ei hän voinut väittää vastaankaan.

"Olemme päättäneet, että tuhoamme kasvimaan", hänen isänsä sanoi.

Harriet tuijotti suu auki vanhempiaan.

---------------------

Ja nyt syömään torttuja ja pipareita!