Nyt kun kerrankin on aikaa tehdä niin, tulee taas osa. Kuvia n. 43 kpl.

Tässä kartanossa on vietetty monenlaisia iloja ja suruja, ja niitä tullaan viettämään vielä tulevaisuudessakin.

Mutta nämä tapahtumat eivät haittaa paroni Cristoffia tai paronitar Fallonia.

"Cristoff, oletko jo kuullut uusimmat uutiset?" Fallon kysyi rynnätessään huoneeseen. "Mitä niin?" paroni kysyi.

"Loviisa Springlake menee naimisiin Edgar Rosewoodin kanssa", paronitar kertoi. "Mutta eikö se ole vielä liian aikaista?" "Eiväthän he vielä mene, höpsö. Tulevaisuudessa sitten", Fallon sanoi ja hymyili.

"Mutta eikö Loviisa ole Edgaria paljon vanhempi?" Cristoff kysyi vieläkin hämmentyneenä. "Springlaket ovat kuulemma keksineet jonkin tavan, mutta eivät kertoneet sitä minulle. Ilmiselvää syrjintää", paronitar vastasi.

"En ihmettele", paroni mietti hymyillen. Fallon ei kuitenkaan huomannut sitä, vaan jatkoi puhetulvaansa.

Yhtäkkiä Fallon tunsi huimausta ja oli kaatua lattialle horjahtaessaan. Cristoff ehti kuitenkin apuun ja kaappasi paronittaren ilmasta.

"Et saisi rasittaa itseäsi ennen kuin poikamme on syntynyt", paroni moitti Fallonia. "Mistä sinä tiedät, että se on poika?" Fallon kysyi epäillen.

"Enhän minä sitä tiedäkään, kulta", Cristoff vastasi hymyillen ja suuteli vaimoaan.

"Huomenna lähden metsästämään kuninkaan kanssa", paroni kertoi päästäessään Fallonia omille jaloilleen. "Minäpä kutsun sitten kuningatar Aurelian kahville", Fallon sanoi ja hymyili vähän.

Ilta saapui ja molemmat kävivät yöpuulle. "Rakas, oletko jo ajatellut...", Fallon aloitti kun molemmat olivat jo sängyssä,"...meidän pitäisi varmaan hankkia uusi hevonen. Nykyinen on jo niin vanha, ettei se enää kauaa elä."

"Miksi sinä semmoisia mietit, kultaseni?" Cristoff kysyi ihmetellen. Yleensä Fallon ei olut kiinnostunut tällaisista asioista.

"Minä vain pelkään, että jos sinulle sattuu huomenna jotain, kun käytte metsästämässä." "Höpsö", paroni vastasi hymyillen ja suuteli vaimonsa kättä, "ei minulle mitään satu."

Paronitar nukahti huolissaan, mutta ei enää sanonut mitään.

Aamu koitti kasteisena ja aurinkoisena. Fallon oli hyvästelemässä miestään. "Nähdään pian", Cristoff sanoi ja lähti matkaan. "Onnea!" Fallon huusi perään.

Fallon läksi sisälle ja lähetti pikakutsun Aurelialle. Kohta Aurelia saapuikin ja naiset lähtivät kahvittelemaan.

"Mitä sinä ajattelet siitä, että poikasi menee naimisiin muutamaa vuotta vanhemman tytön kanssa?" Fallon aloitti keskustelun kuin joku talk show'n juontaja.

Kuningatar naurahti vähän Fallonin äänensävylle, ja vastasi hänelle: "Eihän se minun päätettävissäni ole. Mieheni sopi asiasta kreivin kanssa."

Fallon tutkaili kuningattaren kasvoja, muttei nähnyt niissä mitään erikoista.

Yhtäkkiä Fallon tunsi kipua alavatsassa. "Voi ei, ei nyt", hän ajatteli, "miehenikään ei ole kotona."

Aurelia ponnahti pystyyn, niin että tuoli oli kaatua. "Rauhoitu, hyvä Fallon", hän sanoi, kun paronitar alkoi huutaa tuskasta.

"Miten täässsäää voooi raauhoittuuaaa?!" Ja niinpä maailmaan putkahti yksi pieni vauva.

Aurelia otti vauvan syliinsä sillä aikaa, kun Fallon levähti ponnistuksensa jälkeen. "Kumpi se on?" hän kysyi.

"Poika", Aurelia vastasi hymyillen ja ojensi vauvan Fallonille. Fallon nosti vauvan korkealle ilmaan ja poika jokelsi ilosta.

"Minkä aiotte antaa hänelle nimeksi?" Aurelia kysyi kiinnostuneena. "Olemme miettineet tämän jo valmiiksi. Pojalle annamme siis nimeksi Henry."

Fallon vei vauvan nukkumaan, ja sitten Aureliankin oli jo aika lähteä. "Pitää mennä miestäni vastaan", hän sanoi ja lähti kohti kotiaan.

Ilta venyi pitkäksi, eikä Cristoffia kuulunut kotiin. "Mikähän häntä viivyttää?" Fallon pohdiskeli kävellessään kärsimättömänä ympyrää ikkunan edessä.

Vihdoin paroni suvaitsi saapua ja Fallon ryntäsi ulos vastaan.

"Missä olet ollut? Mitä tapahtui?" Fallon kysyi ennen kuin Cristoff ehti sanoa sanaakaan. Fallon näki, että Cristoff piilotteli jotain.

"Mikä sinun kädessäsi on?", paronitar kysyi ja nosti sitä. Paroni parahti kivusta. "Sehän on venähtänyt. Mitä oikein olet tehnyt?", Fallon tiukkasi vastausta.

"Putosin sen typerän kaakin selästä. Olisi pitänyt uskoa sinua." "Tule sisälle, minä hoidan sen", Fallon sanoi ja he menivät sisälle.

Kun Fallon puhdisti paronin kättä vedellä, paroni huomasi jotain. "Oletko muuttunut jotenkin sitten viime näkemän?" hän pohti ääneen. "Oletko tehnyt jotain tukallesi?"

Fallonia nauratti miehensä sanat. "Ei ei, katso tarkemmin." Paroni mietti vähän aikaa.

"Sinun mahasi. Se... se on litteä." Fallon purskahti raikuvaan nauruun. "Tietenkin, tietenkin", paroni sanoi ja lähti kiireesti huoneesta.

Hän saapui lastenhuoneeseen ja nosti lapsen syliinsä. Hän puhkesi itsekin raikuvaan nauruun.

"Hei pikkuinen. Sinusta tulee vielä hyvä mies", paroni puheli vauvalle.

Paronitar oli saapunut miehensä taakse. "Niin tulee."

Pariskunta lähti nukkumaan rankan päivän jälkeen.

Päivät kuluivat ja Fallon päätti ottaa puheeksi erään mieltä askarruttaneen asian. "Rakas, mitä sanoisit, jos hankkisimme ihan oman koiran?" Fallon kysyi ruokapöydässä mieheltään.

"Kyllä se minulle sopii, jos sinä hoidat järjestelyt", paroni vastasi sen kummempia välittämättä.

Ja niin asia oli päätetty.

--------------------

Tämä oli viimeinen aatelisperhe. Seuraavaksi kauppiaisiin. Comments, thanks!